Vaikka naisten oikeuksien kohentamiseksi on jo tehty hartiavoimin työtä kymmenien vuosien ajan, on vielä paljon tehtävää, jotta naiset voisivat aidosti sanoa olevansa tasa-arvoisia miesten kanssa. Kerromme tässä artikkelissa naisten oikeuksien toteutumisen uusista haasteista.

Seksuaali- ja lisääntymisterveyden haasteet

Eräs naisten oikeuksien uusista haasteista liittyy lisääntymis- ja seksuaaliterveyteen, jotka ovat tällä hetkellä kiistanalaisessa asemassa. Esimerkiksi naisten itsemääräämisoikeus oman kehonsa osalta on herättänyt runsaasti erilaisia mielipiteitä sekä kannanottoja. Ehkäisypolitiikka on toinen asia, joka jakaa mielipiteitä jopa YK:n tasolla.

Pekingin julistus sekä uusi toimintaohjelma

Vuonna 1995 Pekingissä järjestettiin maailmankonferenssi, joka oli lajissaan neljäs. Konferenssin aikana luotiin Pekingin julistus sekä toimintaohjelma. Niiden mukaan maailmanlaajuisessa naisten oikeuksien edistämisessä on kuusi keskeistä osa-aluetta, jotka ovat tasa-arvo, terveys, koulutus, turvallisuus, yhteiskunnallinen ja taloudellinen asema sekä osallistumismahdollisuus päätöksentekoon. Konferenssissa pidettiin tärkeänä, että kaikilla maailman tytöillä ja naisilla olisi täysimääräiset perusvapaudet sekä ihmisoikeudet ja ettei naisiin tai tyttöihin kohdistuisi syrjintää. Hienoista tavoitteistaan huolimatta tätä ei ole vielä tänäkään päivänä saavutettu.

Nordiskt Forum – a new perspective on human rights -konferenssin antia

Nordiskt Forum – a new perspective on human rights -konferenssissa käsiteltiin vuoden 2014 kesäkuussa niitä tavoitteita, jotka asetettiin Pekingin julistuksessa ja toimintaohjelmassa. Samalla tarkasteltiin tavoitteiden saavuttamisen sen hetkistä tilannetta. Tämän konferenssin aikana luotiin 12 teemaa käsittävä asiakirja, joka pureutuu teemoihin, joita pidettiin tärkeinä naisten oikeuksien toteutumisen kannalta.

Naisten oikeuksien kehittyminen on epätasaista

Kaikista ponnisteluista huolimatta naisten oikeuden ovat kehittyneet epätasaisesti. Eriarvoisuus naisten ja miesten välillä näkyy yhä voimakkaalla tavalla. Lisäksi monet kulttuuriset sekä yhteiskunnalliset toimintatavat pitävät tätä eriarvoisuutta yllä vielä tänä päivänäkin, vuonna 2018, jolloin Pekingin julistuksesta on aikaa jo yli 20 vuotta. Ylevistä tavoitteista huolimatta naisten oikeudet ovat kehittyneet noista päivistä valitettavan vähän. Monissa maissa tytöt ja naiset joutuvat kokemaan sukupuolensa takia vakavaa syrjintää ja jopa väkivaltaa. Jokaisessa maassa ei ole sellaista kansallista lansäädäntöä, jonka voitaisiin sanoa olevan sopusoinnussa kansainvälisellä tasolla laadittujen ihmisoikeusasiakirjojen rinnalla. Ihmisoikeusloukkauksiin ei aina puututa riittävällä teholla, eivätkä viranomaiset aina edes tiedä tällaisista ihmisoikeusloukkauksista tai eivät välitä niistä. Joissakin maissa naiset itsekään eivät tiedä, millaisia oikeuksia heillä on.